24.8.2009

Eräänä lauantaina kello kolme

- Meillä on varmaankin tapaaminen?
Hänen äänensä hymyili ja minun päässäni laulettiin moniäänisesti KYLLÄ!

Hän teki heti vaikutuksen. Hän oli silmissäni miellyttävä - hymyilevät kasvot, tummat hiukset, miehen vartalo. Eivätkä sanotut sanat pilanneet ulkokuorta - sivistynyt mies, jolla oli selvästikin mielipiteitä ja ajatuksia, vieläpä samansuuntaisia kuin omani.

Kolme tuntia kului huomaamatta ja oli aika sanoa hei hei. Tiemme erosivat liikennevaloissa, jotka olivat minulle punaiset. Katsoin hänen peräänsä ja olisin halunnut nähdä hänet uudestaan heti, samantien, välittömästi. Miksi erosimme edes?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti