29.1.2019

Nyt on kymmenen vuoden päästä.

Liikennevaloissa, ollessani matkalla hakemaan Poikasta harrasteista, Ellinoora lauloi radiossa:

"Jos sä kymmenen vuoden päästä kysyisit, vastaus olis: 'Sinä 4ever.'"

Tunsin pienimuotoista liikutusta. 

16.7.2011

I Still Have Everything You Gave Me

It is dusty on the edges.
It is slightly rottten.
I guard it without thinking.
I focus on it once a year when I shake it out in the wind.
I do not ache.
I would not trade.


Naomi Shihab Nye

9.6.2010

Piste

Ensimmäisen blogini kirjoitin itselleni ja myös jonkinlaiseksi vertaistueksi niille, jotka elivät samankaltaista tarinaa. Voin olla väärässä kun kuvittelen, että tätä toista tarinaa ei kovinkaan moni muu ole elänyt.

Minä voisin vielä kertoa miltä tuntui, kun ei ollut sanaa hänelle, jota suri. Voisin kertoa miltä tuntui sovittaa mustaa mekkoa ja miettiä olisinko siinä hänen silmissään kaunis. Voisin kertoa miltä tuntui kuulla, että hän oli puhunut minusta aina pelkkää hyvää, että olin ollut Sankarin silmissä fiksu, älykäs, todella kaunis, suomalaiseksi täydellinen. Voisin kertoa miltä tuntui kerta toisensa jälkeen tyhjentää pää lyömällä ja potkimalla kuvitteellisia vastustajia. Voisin kertoa miltä tuntui herätä painajaisesta vain huomatakseen todellisuuden olevan painajaista pahempi.

Voisin kertoa miltä tuntui olla rakastunut kuolleeseen mieheen.

Mutta en mene sinne.

Minä halusin kertoa tarinan kahdesta ihmisestä, jotka joivat mielellään teetä yhdessä. Se tarina on nyt kerrottu. On pisteen aika.

Kirjoitin tämän itselleni selkeytykseksi ja muistoksi. Mutta sitäkin enemmän minä kirjoitin tämän Sankarille. Tämä on minun rakkauskirjeeni. Nämä ovat ne sanat, joita en koskaan sanonut ääneen. En ehtinyt sanoa. Nyt sanon:

S, minä olisin halunnut rakastaa sinua. Olen sanonut itselleni lukuisia kertoja, ettei siitä mitään olisi tullut, ei meistä mitään olisi tullut. Etten menettänyt mitään. Mutta ei tuon hokeminen muuta sitä, että minä olisin halunnut rakastaa sinua. Minä olisin halunnut olla kanssasi. Minä olisin halunnut sinut. Minä menetin sinut. Menetin mahdollisuuden.

Aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Ei edes joka kerta. Minä en saanut kaikkea, mutta sain paljon. Minä sain tarinan. Ja minä sain yön, jonka vuoksi kannatti kaatua suohon. Pudota. Kiitos niistä, kultaseni. Kiitos.

Jää hyvästi.

x

Rastit seinässä

Sankarin kuoleman jälkeen olen kirjoittanut hänelle 16 sähköpostin verran kuulumia ja kulumia.

Käynyt treffeillä viiden miehen kanssa, joista suudellut yhtä.

Lopettanut deittailun.

Harrastanut seksiä kolmen miehen kanssa.
( - Nähdäänkö me vielä?
- Ehkä joskus taksitolpalla, vastasin ja vedin oven kiinni.)

Tuntenut voimakasta (fyysistä) vetoa yhtä miestä kohtaan. Torjunut melko monta.

Turhautunut.

Elänyt Sunnuntain uudelleen kymmeniä kertoja.

Ajatellut Sankaria joka helvetin päivä. Monta kertaa. Usein. En koko aikaa, en enää.

Tehnyt hoitotestamentin.

Varannut aina seuraavat lennot jonnekin toisaalle heti kotiin palattuani. Miettinyt vakavasti muuttoa kauas pois kahteen otteeseen.

Juossut itseäni pakoon. Ollut liian hidas. Tai nopea.

Itkenyt hysteerisesti. Purrut hammasta.

Ajatellut, että vahvat pärjäävät.

Kuvitellut olevani jo ihan kunnossa.

Miettinyt asioita, jotka eivät tapa, mutta vahvistavat. Kyseenalaistanut vahvistumisen järkevyyden.

Katsonut itseäni silmiin ja miettinyt mikä olen naisiani.

Väsynyt vahvuuteeni.

Tullut siihen tulokseen, ettei Rakkaus ole mun juttu. Ei ainakaan tässä elämässä. Ehkä seuraavassa. Tai sitä seuraavassa. Hyvällä tuurilla.

Toivonut, että joskus joku vielä odottaisi minua jossakin.

Vihannut elämääni ja itseäni. Kironnut syntymäni. Kaivannut kuolemaa.

Sanonut - ja todella tarkoittanut sitä - että eläisin kaiken uudelleen, jos saisin palata myös Sunnuntaihin.

Kiittänyt kaikesta minkä olen saanut.

Ollut onnellinen siitä, että olen minä, enkä kukaan muu.

Juonut teetä. Ja syönyt jokusen palan suklaata.

8.6.2010

Joskus mietin rinnakkaistodellisuutta, joka on erilainen

Minä katsoin itseäni ulkopuolelta enkä voinut olla nauramatta tilanteelle: siinä minä pengoin kuolleen miehen vaatekaappia etsien sitä hemmetin vyötä, jota en osannut avata. Lapsilukkoa.

Ei sen niin pitänyt mennä.


Siinä minä istuin Sankarin veljen keittiössä puhumassa ruumiinavauksesta.

Ei sen niin pitänyt mennä.


Minä en käytä mustaa. Minä pukeudun punaiseen ja vihreään, ruskeaankin, mutta en mustaan. Musta ei pue minua.

Ja siinä minä kuitenkin seisoin mustassa mekossa.

Ei sen niin pitänyt mennä.


Meidänhän piti tavata vielä. Vähän myöhemmin, jossakin toisaalla.

Näinkö tämän piti mennä?

7.6.2010

Maailmanloppu

Kello oli puoli yhdeksän perjantaiaamuna. Puhelin soi. Vinski.

- Moi.
- Ootko lukenu lehteä?
- Ei mulle tuu.
- Verkkolehteä.
- En.

Mutta olin jo menossa katsomaan mikä oli niin tähdellistä.

- Mä aattelin... Sun pitäis varmaan saada tietää... Sankari on kuollut.
- Mitä?
- Sankari on kuollut.
- Älä viitti. Tuo ei ole hauskaa. Älä viitti!
- No en mä nyt tämmöstä valehtelisi.

Minä näin sen uutisen. Kaikki täsmäsi.

Sankari oli kuollut.

Pimeydessä ei ollut pohjaa eikä laitoja.

6.6.2010

On oikeasti kiva tehdä sitä minkä osaa parhaiten...

Jatkoin omaa analyysiani:

"Haluaisin edes kerran kokea molemminpuolisen rakastumisen. Haluaisin. En minä sitä välttämättä tarvitse, mutta haluaisin. Se ei riitä, että minuun rakastuttaisiin - sen olisin jo saanut. Se ei riitä, että minä rakastuisin... Haluan molemminpuolisuutta. Muu ei kelpaa. Haluan jotain oikeaa, todellista.

Sunnuntaiyö oli oikeaa ja todellista. Meille annettiin häive siitä mitä voisimme toisillemme olla, mitä voisimme saada.

Huokaus.

Rohkenen esittää nyt yhden toivomuksen:

Sankari, jos sinulla on tunteita minua kohtaan, jos haluaisit olla kanssani, nukkua vieressäni ja ottaa rakkauteni vastaan, kerro se minulle, ole niin hyvä. Sankari, minä haluaisin olla kanssasi, nukkua vieressäsi ja rakastaa sinua, ja haluaisin saada rakkautesi.

Se on minun toivoton toiveeni."

Menin nukkumaan.