Ensimmäisen blogini kirjoitin itselleni ja myös jonkinlaiseksi vertaistueksi niille, jotka elivät samankaltaista tarinaa. Voin olla väärässä kun kuvittelen, että tätä toista tarinaa ei kovinkaan moni muu ole elänyt.
Minä voisin vielä kertoa miltä tuntui, kun ei ollut sanaa hänelle, jota suri. Voisin kertoa miltä tuntui sovittaa mustaa mekkoa ja miettiä olisinko siinä hänen silmissään kaunis. Voisin kertoa miltä tuntui kuulla, että hän oli puhunut minusta aina pelkkää hyvää, että olin ollut Sankarin silmissä fiksu, älykäs, todella kaunis, suomalaiseksi täydellinen. Voisin kertoa miltä tuntui kerta toisensa jälkeen tyhjentää pää lyömällä ja potkimalla kuvitteellisia vastustajia. Voisin kertoa miltä tuntui herätä painajaisesta vain huomatakseen todellisuuden olevan painajaista pahempi.
Voisin kertoa miltä tuntui olla rakastunut kuolleeseen mieheen.
Mutta en mene sinne.
Minä halusin kertoa tarinan kahdesta ihmisestä, jotka joivat mielellään teetä yhdessä. Se tarina on nyt kerrottu. On pisteen aika.
Kirjoitin tämän itselleni selkeytykseksi ja muistoksi. Mutta sitäkin enemmän minä kirjoitin tämän Sankarille. Tämä on minun rakkauskirjeeni. Nämä ovat ne sanat, joita en koskaan sanonut ääneen. En ehtinyt sanoa. Nyt sanon:
S, minä olisin halunnut rakastaa sinua. Olen sanonut itselleni lukuisia kertoja, ettei siitä mitään olisi tullut, ei meistä mitään olisi tullut. Etten menettänyt mitään. Mutta ei tuon hokeminen muuta sitä, että minä olisin halunnut rakastaa sinua. Minä olisin halunnut olla kanssasi. Minä olisin halunnut sinut. Minä menetin sinut. Menetin mahdollisuuden.
Aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Ei edes joka kerta. Minä en saanut kaikkea, mutta sain paljon. Minä sain tarinan. Ja minä sain yön, jonka vuoksi kannatti kaatua suohon. Pudota. Kiitos niistä, kultaseni. Kiitos.
Jää hyvästi.
x
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä blogi on nyt tässä. Välillä oli mukava kirjoittaa, aina ei, mutta kokonaisuudessaan prosessi oli omalla tavallaan eheyttävä.
VastaaPoistaVarovasti ajattelin kokeilla preesensissä kirjoittamista. Uutta tarinaa ei ole kerrottavaksi (onneksi?) eikä elämässäni tapahdu juuri nyt mitään ihmeellistä (välillä näinkin) eli kolmas tullennee poikkeamaan edeltäjistään huomattavissa määrin. Korjaan, kolmas poikkeaa edeltäjistään merkittävässä määrin: minä en tiedä miten se päättyy.
kolmas-rara.blogspot.com
Eräässä tv-sarjassa eilen todettiin: "We never get to keep our loved ones forever. All we have is the time spent with them." Silloin ajattelin sinua.
VastaaPoistaKirjoittaminen on eheyttävää ja sinulla on kirjoittamisen lahja. Olen varma siitä että sinulla on kerrottavaa. Julkisesti preesensissä kirjoittamisessa on se ainoa vaara, että mahdollinen palaute ei kohdistu tekstiin ja sanoihin vaan elämäsi tämänhetkisiin valintoihin. Sen olen minä kokenut rankkana. Mielelläni olisin myös kirjoittanut oman tarinani vasta jälkikäteen, vaan en tiedä, pysyykö sinä päivänä enää edes kynä kädessä.
Eksyin aikoinaan edelliseen blogiisi jonka luin kerralla läpi, sitten löysin tänne. Luin kirjoituksiasi aina kun päivitit.
VastaaPoistaKaikkea hyvää Rara sinulle tulevaisuudessa!
Kiitos kommenteistanne. :)
VastaaPoistaNykyhetkestä kirjoittaminen avaa varmasti mahdollisuudet aivan erilaiseen kommentointiin kuin jostain jo tapahtuneesta kertominen. Nykyhetkessä on myös todennäköisesti vaikeampi vetää järkevää rajaa siihen mitä kannattaa enemmän tai vähemmän julkisesti kirjoittaa, kuinka avoin ja rehellinen voi olla. Muiden mielipiteistä ja arvostelusta en ole enää hetkeen kummemmin välittänyt, mutta koska minut voi näistä jo kirjoitetuista blogeista tunnistaa helpohkosti, joutunen jatkossa miettimään sanojeni asettamista. Kaikkien ei nimittäin tarvitse tietää mitä ajattelen, mitä tunnen ja mitä typeryyksiä kulloinkin suunnittelen ja toteutan.
Minäkin tein samalla tavalla, eksyin vanhaan blogiisi jonka luin kerralla ja sitä kautta tänne, tätä luin samalla kun kirjoitit. Tosi kiva että aloitat kolmannenkin blogin. Ja voimia:) Tätä on ollut kiva lukea kun tämä on niin henkilökohtainen.
VastaaPoistaKiitän tästä ja edellisestä blogista, tämän luin yhden illan aikana läpi, piti otteessaan eikä päästänyt irti. Voi kun voisin lukea kolmattakin, kirjoitat niin hyvin.
VastaaPoista-Heidi-
Kiitos Heidi :-)
VastaaPoistaKolmaskin blogi on olemassa ja luettavissa, se vain on aivan erilainen kuin nämä kaksi, koska en tiedä mitä siinä tapahtuu.
http://kolmas-rara.blogspot.com/