Nyt

Sankari sanoi kerran, etten ole todellinen. Että olen kuin hahmo kirjasta tai elokuvasta. Kirjoittaessani tätä tarinaa en voi olla ajattelematta, että mies saattoi olla oikeassa - ehkä olenkin vain mielikuvitusolento. Kaikki tuntuu nyt niin epätodelliselle, sadunomaiselle - olenko minä oikeasti joskus ollut tuo ihminen, elänyt sen mistä nyt kirjoitan?

Minulla on konkreettisia todisteita, muutakin kuin sähköisiä sanoja: minulla on kimalteleva teepaketti, lompakossani on pala paperia ja jos käännän nyt hieman päätäni, näen sammaleenvihreän neuleen, joka on minulle liian iso.

Silti minun on joskus vaikea uskoa.