Poika nukahti hyvissä ajoin. Minä odotin. Kärsimättömänä.
Puhelin piippasi. Hän oli alaovella.
Keitin pannullisen teetä. Minulla oli vielä joululahjasuklaita jäljellä. Istuimme vastakkain keittiön pöydän ääressä ja katselimme toisiamme mukiemme takaa. Suklaat sulivat suuhun, pannu tyhjeni.
Sohvalla hän silitti hiuksiani. Minä hengitin hänen tuoksuaan. Enää ei ollut kiire mihinkään. Meillä oli aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti