Istuimme alas pohtimaan vaihtoehtoja. Olin - luonnollisesti - miettinyt niitä jo etukäteen. Minun nähdäkseni meidän piti joko siirtyä tunnusteluvaiheesta tutustumisvaiheeseen tai siirtyä pois pelipöydältä, jonka ulkopuolella vaihtoehtoina olivat kaveruus, panokaveruus ja se, ettemme enää tapaisi toisiamme. Fyysinen veto välillämme oli sitä luokkaa, että kavereiksi meistä ei ollut. Tiedostin kuitenkin myös sen, etten pystyisi täysin erottamaan tunteita seksistä hänen kohdallaan. Jäljelle jäivät siis eteneminen tai se, ettemme näkisi enää koskaan.
Eri vaihtoehtoja symboloivat pähkinät pöydällä (ei kaikessa tarvitse aina olla järkeä).
Sankari kuunteli. Napsi pähkinöitä kulhosta. Esitti tarkentavia kysymyksiä. Hypisteli pöydällä olevia pähkinöitä ja mutusteli lopulta nekin.
- Minun mielestäni me olemme jo tutustumisvaiheessa, hän lopulta totesi.
- No miksi hemmetistä tästä sitten piti taas tehdä näin hemmetin vaikeaa?
Me emme puhuneet samaa kieltä. Me emme puhuneet samoilla sanoilla. Emme ymmärtäneet toisiamme. Vajavaisilla kommunikointitaidoillamme onnistuimme sopimaan, että katselemme tilannetta (tutustumisvaiheeseen siirtyminen tai siellä oleminen ei vielä muuttanut tilannetta vakavaksi) - meillä ei edelleenkään olisi sitoumuksia tai velvoitteita toisiamme kohtaan. Paitsi se, että toiselle on kohteliasta ilmoittaa, jos kyllästyy tähän ihan kokonaan tai jos päättää muuttaa pysyvästi pois maasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti