Lauantaina Sankari ilmestyi ovelleni heti kaverinsa lähdettyä. Kävimme syömässä hyvän aterian ja palasimme kotiin liiankin tutulle sohvalle notkumaan.
Minä olin turhautunut ~ olisin halunnut enemmän. Olisin halunnut tehdä jotain. Jotain uutta, jotain muuta. Eikö meistä ollut mihinkään muuhun kuin juomaan pannuittain teetä ja perjantaisin pullollinen punaviiniä, sukimaan sitten toisiamme ja näkemään rinnakkaisia unia? Oikeasti?
Kun Sankari seuraavana päivänä lähti kotiinsa, minä pihisin, puhisin ja purin turhaumaani varaamalla lennon Jonnekin Toisaalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti