Järjestyslukuja

Sankari mietitytti minua. Viihdyin hänen seurassaan, mutta olin kuitenkin epävarma sekä hänestä että itsestäni. En tiennyt mitä halusin (paitsi olla hänen seurassaan), enkä tiennyt mitä hän halusi. En halunnut rakastua, sillä hänhän ei pystynyt sanomaan edes olevansa ihastunut.

Olen numeroinut Elämäni Miehet eli ne, joilla on ollut tavalla tai toisella erityistä merkitystä. Kolmen kokonaisluvun lisäksi historiaani mahtuu joitakin desimaaleja. Sankaria miettiessäni tulin, hieman vastentahtoisesti, siihen tulokseen, että hän oli numero neljä. En ajatellut, että meistä välttämättä tulisi mitään suurta, enkä uskonut, että meistä tulisi mitään pysyvää, mutta muutamassa kuukaudessa hänestä oli jo tullut merkittävä.

Sankari oli se, jota en koskaan luullut tulevan. Naimisissa vielä ollessani mietin joskus sitä, etten enää koskaan tule suutelemaan ensimmäistä kertaa. Sankari oli ensimmäinen mies eron jälkeen, jonka vierestä heräsin. Vaikka juttumme loppuisi kuin seinään, oli hän jo merkinnyt minut. Jättänyt jäljeen, tehnyt minusta jonkun toisen. Hän oli merkittävä. Hän oli kokonaisluku. Halusin minä sitä tai en.