- Lähdetään jonnekin, ehdotin.
- Voidaan me lähteäkin. Minne sä haluat mennä?
- Vaikka siihen rantakahvilaan.
- No mennään. Mun pyörä ei kyllä ole ihan kunnossa.
Se, ettei pyörä ollut ihan kunnossa tarkoitti käytännössä sitä, että se oli täysin ajokelvoton - takarengas oli puhki. Sinnikkäästi Sankari yritti ratsullaan edetä, mutta eihän siitä mitään tullut. Nauroin ääneen. Hyväntahtoisesti.
- Ei meidän ole pakko sinne mennään. Voin minä keittää teetä kotonakin.
- Eiku mä soitan veljelle. Se saa lainata mulle pyörää.
Veli asui lähellä - sekä minua että Sankaria - mutta en ollut varsinaisesti koskaan tavannut häntä. Sankari talutti rämisevää rotteloaan, minä ajoin hitaasti ja nauroin. Hyväntahtoisesti.
- Miksi sä naurat mulle?
- Sä huvitat mua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti