Lisää analyysia

Myönnetään heti alkajaisiksi, että kokemukseni deittailusta ja kaikesta sen suuntaisesta olivat vähäiset elleivät mitättömät - olin elänyt yhdessä ja samassa parisuhteessa kaikki kakkosella alkaneet ikävuoteni eikä sitä suhdetta edeltäneitä virityksiä ja yritelmiä oikein voinut laskea miksikään. Olin siis lähtökohtaisesti ihan hukassa kirjoittamattomien sääntöjen ja kaiken muunkin suhteen. Minulla oli kyllä kaiken kokenut ja nähnyt mentori, mutta omakohtaiset kokemukset olivat vasta työn alla.

Mutuni sanoi, että on täysin sallittua 'tunnustella' useampaa miestä yhtä aikaa - kirjoitella, viestitellä, käydä muutamilla treffeillä. Tunnustelusta tutustumiseen siirtyminen sen sijaan jo vaati mielestäni hieman enemmän panostusta - en pitänyt realistisena sitä, että useampaan ihmiseen voisi todella tutustua samanaikaisesti, vaikka sitoutuminen ei olisikaan ollut tavoitteena. En myöskään pitänyt erityisen mielekkäänä ajatusta siitä, että olisi tutustumisvaiheessa yhden ja tunnusteluvaiheessa parin muun kanssa. Ajattelin, että tunnustelussa selviää onko lähtökohtaisesti kiinnostunut toisesta, tutustumisessa puolestaan se onko toisessa ainesta kaveruuteen, seurusteluun, ei mihinkään tai johonkin ihan muuhun.

Tavallaan olimme Sankarin kanssa tutustumisvaiheessa ja sitten toisaalta emme kuitenkaan olleet (diipadaa, läpälässynlää, diipadaa). Minulle oli selvää, että Sankari oli kiinnostava. Minä halusin tutustua häneen. Minä olin häneen ihastunut. Sankari vaikutti kiinnostuneelta, vaikutti siltä, että hän halusi tutustua minuun, mutta kuitenkin hän sanoi, ettei ole minuun ihastunut, vielä. Saattoiko mies todellakin olla niin eksyksissä omien ajatustensa ja tunteidensa suhteen, ettei vielä tiennyt halusiko tutustua minuun? Eikö hän voinut vähäksi aikaa sulkea silmiään muilta vaihtoehdoilta ja keskittyä selvittämään voisiko minun kanssani edetä, voisimmeko kenties olla kavereita vai olisiko parempi unohtaa koko juttu?

Sillä meidän selvitystyömme ei ihan oikeasti edennyt. Tuntui kuin olisimme jumiutuneet jonnekin viidensien treffien tienoille. Minun nähdäksemme hötkyily oli tilanteesta kohtuullisen kaukana.

Ja samalla kun ihmettelin Sankarin sanaston ja käyttäytymisen välistä ristiriitaa aloin miettiä muitakin sanoja: sinkku. Sankari oli sinkku. Jos hän vaikkapa tapasi baarissa naisen, hän saattoi sanoa täysin rehellisesti olevansa sinkku - me emme olleet suhteessa, eivätkä hänen mahdolliset muut naisensa kuuluneet minulle millään tavalla. Tämä sai minut pohtimaan mahdollisuutta, että itse tapaisin miehen, joka olisi sinkku, mutta kuitenkin istuisi iltoja ja nukkuisi öitä toistuvasti yhden ja saman naisen kanssa. Haluaisinko sekaantua sellaiseen tilanteeseen? Tuskin.

Halusinko sitten olla se nainen, jonka kanssa niitä iltoja istuttiin ja jonka vieressä öitä nukuttiin? Jaa-a.