Kello oli paljon ja makuuhuone pimeä, mutta me emme nukkuneet. Silitin Sankarin hiuksia. Hän katsoi minua.
- Sä olet nätti pimeässäkin.
Se oli niitä harvinaisia hetkiä, kun kaikki oli hyvin. Hetki, jona en olisi muuttanut mitään itsestäni enkä ympäriltäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti