Välinalyysi

Vaikka tiesinkin mitä halusin, en tiennyt mitä tehdä.

Selvää on, että keinulaudassa oli kaksi päätä: Sankarin seurassa oli hyvä olla. Kun avasin oven hymyilevälle miehelle leijailivat kaikki huoleni voikukan siemeninä tuuleen. Kun sammakkoprinssini aamulla sulki oven perässään, haihtui lumous ja päälleni hyökkäsivät epäusko, epävarmuus ja kasa muita negatiivisia tuntemuksia. Tunteilla oli ranneke vuoristorataan ja ne olivat päättäneet, että nyt ajetaan koko rahan edestä, vaikka minä olisin mielelläni välillä mennyt syömään jäätelöä tasamaalle. Alkoi nimittäin jo vähän huimata.

Minä halusin olla Sankarin kanssa, mutta en ajatellut meitä sen pidemmälle. Tulevaisuus ei minua kummemmin kiinnostanut, nykyisyys vain. Halusin olla hänelle nykyisyydessä tärkeä ja merkityksellinen. Toivoin hänen pitävän minusta ihan oikeasti.

Sankari sitten. Minähän en voi tietää mitä hän ajatteli, mitkä olivat hänen motiivinsa, miksi hän toimi niin kuin toimi. Saatoin vain arvailla.

Vaikutti siltä, että hän oli minusta ihan yhtä kiinnostunut kuin minä hänestä: hän piti tiiviisti yhteyttä, halusi nähdä minut usein, raahautui sohvani nurkkaan istumaan silloinkin kun oli tehnyt töitä kellon ympäri ja nukkui vieressäni useamman yön viikosta. Hän kuunteli mitä puhuin. Hän silitti hiuksiani, ilta toisensa jälkeen. Katsoi minua. Näkikin ehkä. Hän piti minusta kiinni.

Ja sitten toisaalta hän piti nettideittiprofiiliaan edelleen auki. Odottiko ja etsikö hän siis jotain parempaa? Olinko kuitenkin hänelle vain ihan kiva - kuin ne muut tapaamani miehet minulle, ne miehet, joissa ei ollut mitään muuta vikaa kuin se, että heillä ei ollut jalkoihini mitään vaikutusta. Olinko minä hänelle sellainen nainen?

Emme olleet sopineet mitään, meillä ei ollut toisiimme yksinoikeutta. Hän sai puolestani tapailla vaikka kaikkia kaupungin naisia ja ympäristökuntia kaupan päälle. Mietin vain, että jos olin hänelle vain ihan kiva, miksi hän puhui mitä puhui ja miksi hän ei osannut pysyä poissa luotani - itse en ihan kivoihin miehiin jaksanut panostaa enkä useimmiten tavatakaan kuin korkeintaa kolme kertaa.

Ekstaasi ja Epävarmuus pitivät toisiaan käsistä ja pyörivät villiä ympyrää.