Vastausta odottaessani - mies ei olisi sähköpostin ääressä päiväkausiin - hautasin kaikki haaveet ja kuvitelmat mielessäni. Haukuin itseni hölmöksi annettuani itseni ihastua häneen. Tunsin oloni välillä surkeaksi, välillä suoristin ryhtini ja nostin leukani ja päätin teputtaa kohti seuraavia seikkailuja.
Mietin miehen sanoja ja tekoja - minun silmiini ihan oikeasti oli näyttänyt siltä kuin hän olisi ollut minuun ihastunut. Hän oli innokas näkemään minut, piti aktiivisesti yhteyttä, sanoi varovaisia kauniita sanoja. Ja sitten kun häneltä kysyi missä mennään ja mitä hän miettii, ei hän tiennytkään mistään mitään.
Minua turhautti.
Miehet... Mietin miettisinkö vielä tuota yhtä, siirtyisinkö seuraavaan vai perustaisinko yhden naisen ateistisen nunnaluostarin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti