Meillä oli hyvä olla yhdessä. Hemmetin hyvä. Oleminen oli helppoa ja luontevaa. Ei tarvinnut edes kuvitella olevansa mitään muuta kuin mikä oli.
Silti pidin suojia yllä. Olin varautunut.
Sankarikin piti suojia yllä - lähestyi, melkein sanoi jotakin, mutta juoksikin sitten nurkan taakse piiloon.
Jokin meitä riivasi. Monellakin tasolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti