Puhelin piippasi viestiä oikealta ihmiseltä. Vastasin, että eipä tässä ihmeitä kuulu, kauppaan ollaan pojan kanssa just lähdössä.
Kassajonossa seisoin napit korvissa autokärryt edessäni. Havahduin ajatuksistani tajutessani, että vieressäni seisoi joku.
- Moi!
- Terve.
- Ajattelinkin, että käytte varmaan täällä kaupassa.
- Täällähän me yleensä, ei viitsi kauemmas lähteä. EI, me ei osteta tänään karkkia!
- Reipas poika sulla.
- Joo, onhan se. Saa vain koko ajan alla kieltämässä ja vahtimassa.
Hymyilin koko kotimatkan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti