Alaston mies sängyssäni kysyi varovasti pitääkö hänen lähteä kotiin vai voiko hän jäädä viereeni nukkumaan.
Eikä hän edes kuorsannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
ja pala tai pari suklaata
NÄIN MINÄ SEN MUISTAN.
Repeat
Someone I loved once gave me
a box full of darkness.
It took me years to understand
that this, too, was a gift.
Mary Oliver
a box full of darkness.
It took me years to understand
that this, too, was a gift.
Mary Oliver
Blogiarkisto
-
►
2019
(1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2011
(1)
- ► heinäkuuta (1)
-
▼
2010
(175)
- ► toukokuuta (34)
- ► huhtikuuta (29)
- ► maaliskuuta (33)
- ► helmikuuta (30)
-
▼
tammikuuta
(31)
- Sitä samaa, eikä mitään uutta
- Mistä se parveke tähän ilmestyi?
- Nyt
- Sanoja, taas.
- Logiikan sirpaleita.
- Kohtaamisia
- Luetut ajatukset
- Fysiikkaa
- Viesteilyä
- Sanojen muoto ja kieli
- Ollako vaiko eikö olla
- Uutta erilaista sitä samaa
- Lähetettyjä ja lähettämättömiä viestejä
- Sinä iltana (sinä silloin illalla)
- Eräänä sunnuntaina kello kymmenen
- Kuuraparta parkkipaikalla
- Menneisyyden haamut
- Mitä tänään syötäisiin?
- Vastauksettomat kysymykset
- Kun hän ei ole läsnä
- Totuuksia
- Itsestäänselvät vastaukset
- Näin, tässä, nyt.
- Minuakin hymyilytti
- Se oli hyvä sunnuntai
- Tuloja ja menoja
- Hah!
- Paljon puhetta, vähän toimintaa
- Eikä pieni pää saa itseltään rauhaa
- Ystävällinen tiedustelu
- Missä mennään? Vai mennäänkö missään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti