Kohtaamisia

Perjantai-iltaa punaviinin ja juustojen kera seurasi lauantaiaamu, jona Sankari ja Poikanen ensimmäisen kerran oikeasti kohtasivat toisensa.

Poikanen tiesi Sankarin käyvän meillä kylässä ja oli nähnytkin tämän muutamaan otteeseen, mutta olin aina hoitanut iltatoimet jo ennen Sankarin saapumista. Poikanen otti yleensä nopeasti ja helposti kontaktia ihmisiin, mutta Sankariin hän suhtautui hieman pidättyväisesti eikä Sankarikaan lähtenyt pojalle lepertelemään - lähinnä he vilkuilivat toisiaan keittiössä.

Tilanne taisi olla meille kaikille hieman outo.