Kauppareissun jälkeisenä päivänä addikti sai defensseistään huolimatta seuraavan annoksensa Sankarin sijoittaessa parkkipaikkamme juoksulenkkinsä varrelle.
Nauroin hänen kuuraisille kulmakarvoilleen. Ihailin sitä, ettei hän pelännyt säätä. Pidin siitä, että hän oli reipas ja vahva. Mies minun makuuni. Mies.
Sovimme, että hän tulisi vielä illalla kylään. Hikinen ja haiseva mies halusi kuitenkin suudella minua parkkipaikalla siltä varalta, että jäisi auton alle kotimatkalla.
Kiedoin käteni hänen ympärilleen enemmän kuin mielelläni. Kaiken varalta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti