Tuloja ja menoja

Sankari palaili tien päältä torstaina. Hän vastasi sähköpostiini sen verran sujuvasti, että viikon päässäni pyörittämät kysymykset katosivat bittiavaruuteen. Ei sillä, että olisin saanut varmuutta yhtään mistään. Ei sillä, että mikään olisi ollut selvää. Mutta kuitenkin sillä, että annoin itselleni taas luvan ajatella häntä. En paljon, en päättömästi, mutta pikkasen. Sopivasti.

Hän tiedusteli milloin minut voisi nähdä - perjantaina? Esitin vaikeasti saavutettavaa ja sanoin myyneeni jo perjantain. En olisi tavannut häntä perjantaina, vaikkei minulla edes olisi ollut muita suunnitelmia - pitihän minulla olla muutakin elämää. Vaikka sitten oma sohva ja pannullinen teetä yhdelle.

Lauantaina Sankarilla oli velvollisuus juhlia veljen synttäreitä, joten sovimme treffit sunnuntaille.