Väsytti. Sillä tavalla kuin sateisen helteisenä päivänä väsyttää. Teki mieli laittaa Sankarille viestiä, mutta en keksinyt mitään sanottavaa. En halunnut sanoa mitään läpälässyä, en jaksanut kysellä mitä mies tekee enkä halunnut pyytää häntä kylään.
Mietin oliko meillä mitään yhteistä. Tai paremminkin: oliko meillä mitään. Oliko muuta kuin se, että Sankari tuoksui hyvälle, tuntui hyvälle ja maistui hyvälle. Ja se, että pelkkä hänen läheisyytensä riitti siihen, että halusin häntä fyysisesti. Sekä se, ettei hän ollut keskiluokkainen normimies.
Olihan siinäkin jo. Mutta olisiko parempi viettää aikaa jonkun sellaisen kanssa, joka voisi olla todellinen. Jonka kanssa oleminen voisi olla helppoa ja yksinkertaista. Sitä minä mietin.
Jo kauan sitten olin sopinut seuraavaksi päiväksi treffit Deittinelosen kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti