En ollut hetkeen uhrannut ajatustakaan nettideittailulle. Hommassa ei enää ollut uutuudenviehätystä, eikä oikeastaan muutakaan viehätystä. Profiilini oli kuitenkin edelleen olemassa. Uhallanikin annoin sen olla - mehän emme Sankarin kanssa seurustelleet.
Lomaa edeltävä työpäivä oli lähinnä ajan ottamista hengiltä ja niinhän siinä sitten kävi, että surffilautani otti omia aikojaan suunnan erinäiselle sivustolle. Ainahan siellä saattoi piipahtaa, vaikka olinkin päättänyt olla vastaamatta enää kenellekään.
Uusia viestejä oli kaksi. Tuijotin ruutua ja aivoni laskivat vimmatusti yhteen yksityiskohtia ja informaation murusia. Ponkaisin ylös tuolistani ja säntäsin viereiseen huoneeseen. Nauroin ääneen. Kollegani katsoi minua kysyvästi.
- Arvaapa kuka oli laittanut mulle viestiä kaksneljässä? Sankarin veli!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti