Minä nukuin sinä yönä hirveän huonosti. En saanut unta. Horrostin. Enkä saanut enää uudestaan horroksen päästä kiinni Sankarin noustua viiden jälkeen (joillakin on epäinhimillisemmät työajat kuin toisilla).
Niin, Sankarin noustua. Vierestäni. Samasta sängystä. Taas kerran.
Päätöstilaisuus ei taaskaan mennyt ihan putkeen. Itseasiassa se ei tainnut olla päätöstilaisuus ollenkaan.
Palataanpa vielä hieman enemmän ajassa taaksepäin: ovikello soi. Sankari hymyili nähdessään minut ja mieleeni muistui lausahdus jostain kaukaa: "sä olet hauska. Kun mä näen sut, mua alkaa hymyilyttää."
Sankari kertoi konsultoineensa kavereitaan, mutta näistä ei ollut ollut apua. Eivät olleet sanoneet mitä Sankarin pitäisi tehdä, mutta olivat kuulemma alkaneet kiinnostua minusta Sankarin puheiden perusteella. Pyysin antamaan puhelinnumeroni kiinnostuneille - mikäs siinä, Sankarilla voisi hyvinkin olla mielenkiintoisia kavereita! Kaiken kaikkian Sankarin sanoma oli jotakuinkin: 'ei mulla ole nyt tarvetta mennä minnekään, kyllä kaikki suttaantuu.'
Minä olin ihan pihalla. Oli taas ryhdyttävä miettimään tilanne uusiksi. Mikä juttu tämä oikein oli ja missä minä seisoin? Olisiko parempi ottaa vauhtia ja hypätä parvekkeelta? Ei työntää Sankaria alas, vaan hypätä. Itse.
Sankarilla ei ollut tarvetta mennä minnekään, mutta minulla ei ollut enää valmiutta palata entiseen. Juttu oli määriteltävä jotenkin. Sankarille oli saatava rooli: nolla, vakipano tai poikaystävä (vakipanoksi en häntä halunnut, sen verran tiesin).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Samanlaisen vatvomisen jälkeen mä hyppäsin itse. 3:n kuukauden hiljaisuuden jälkeen mun sankari seurustelee toisen kanssa. SEURUSTELEE. Ja kun juttelimme tuon tauon jälkeen niin kehtasi vielä ruveta kehumaan tätä uutta mulle. Hän oli tavannut Loistotyypin. Kertoili ihan kuin jollekin kaverilleen.
VastaaPoistaUpeeta. Hänellä loistotyyppi & seurustelusuhde. Mulla särkynyt sydän.
:-(
Kata
Kokemuksen syvällä rintaäänellä uskon, että vatvomiseen on aina syynsä - joko se, ettei toinen tunnu ihan oikealta tai se, ettei valmiutta suhteeseen syystä tai toisesta juuri siinä hetkessä ole.
VastaaPoistaSärkyneen sydämen korjaa aika (klisee, mutta silti se on totta). Sen enempää sankareita kuin loistotyyppejäkään ei tule vastaan joka käänteessä, mutta niitä voi tipahtaa taivaasta silloin kun sitä vähiten odottaa. :)
Kiitos Rara rohkaisusta.
VastaaPoistaOlen huomannut, että halu "pitää pöytä puhtaana" (valmiuden puuttuminen pysyvään suhteeseen) on aina henkilösidonnaista. En halua mitään vakavaa just nyt tarkoittaa että en halua mitään vakavaa just nyt sun kanssa. Aina.
Kata
Useimmiten se on henkilösidonnaista. Ehkä olen naiivi uskoessani, että se on sitä kuitenkin vain useimmiten. Joskus nimittäin mielestäni on ihan oikeasti sellaisia hetkiä, jolloin vakava suhde ei ole hyvä idea (pöytä pitää puhdistaa edellisistä muruista ennen seuraavaa kattausta).
VastaaPoistaOli niin tai näin, miksi *minä* en kelvannut -ajatukset ovat väistämättömiä eikä tunnelma muutenkaan ole välttämättä hilpein mahdollinen. Mutta toisaalta, ainakaan sammakkoprinssiä ei menetä sellaisessa sankarissa, jolle ei itse ole loistotyyppi.