26.4.2010

Paina pääsi tyynyyn tähän, halaa minua vähän.

Olin väsynyt, sekava ja pahalla tuulella. Missään ei ollut mitään mieltä eikä järkeä.

Vinski kiinnosti minua, mutta en ymmärtänyt kuinka hänelle saattoi olla OK hakeutua seuraani.

Sankari sitten. Olisin halunnut päästä hänen päänsä sisälle, jotta olisin nähnyt oliko siellä mitään todellista minua kohtaan. Vinski sai minut uskomaan, ettei ollut.

Minä en tiennyt. En todellakaan tiennyt mistään mitään enää. Jos koskaan olin tiennytkään.

Menin nukkumaan. Yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti