Sankaria oli siis turha ikävöidä. Oletettavasti, koska hänellä ei ollut ikävä minua ja koska homma tulisi tällä kertaa ihan oikeasti päättymään hänen aloitteestaan. Mietin mikä sitten ei olisi turhaa, mikä kannattaisi.
Sankarin suhteen minulla oli nähdäkseni kolme vaihtoehtoa: kerjätä, painostaa hänet sanomaan heti ei (tai sanoa se itse) tai odottaa. Kolmas vaihtoehto oli kaikista epämukavin - se vaatisi minulta jopa enemmän kuin kerjäämiseen alentuminen.
En pelkää haastaa itseäni, valitsin siis odottamisen. Päätin laittaa Sankarin taka-alalle ja keskittyä itseeni, asioihin, joista minulle tulee hyvä mieli.
Tilannekatsaus ja toimintasuunnitelma olivat siis:
1) Rantapallo Sankarin ja minun suhteen oli Sankarilla.
2) Minä odottaisin, että Sankari tulisi minun/meidän suhteemme jonkinlaiseen lopputulokseen.
3) En kuitenkaan jäisi odottamaan.
4) Kohta 3 ei tarkoittanut, että suunnitelmissani olisi ollut etsiä sisältöä elämääni siitä puolikkaasta kaupungin miehistä, joita en vielä ollut deittaillut.
Hengitin helpommin kun tiesin mitä olin tekemässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti