Kysyin Vinskiltä mikä minä hänen nähdäkseen olin suhteessa Sankariin. Hän ei alkuun ymmärtänyt kysymystä. Täsmensin itseäni ja tiedustelin eikö häntä häiritse se, että tunnen Sankarin. Kesti vielä hetken ennen kuin Vinski pääsi kärryille ja tajusi, että Sankari ja minä olimme edelleen tekemisissä keskenämme. Hän oli hämmentynyt. Ei ollut tullut ajatelleeksi.
- Ei helvetti.
- Mä en ymmärrä miksi kukaan nainen kiinnostuisi Sankarista. Se ei välttämättä ole ihan sitä mitä se esittää, Vinski jatkoi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tää on niin raastavan addiktoivan jännittävää seurattavaa. Vähän nopeampaa tahtia saisi tarina edetä! :)
VastaaPoistaJos tämä olisi vain tarina, olisi juonenkuljetuksessa varmasti parantamisen varaa. Tämä blogi on kuitenkin vähintään yhtä paljon minun pääni prosessointia kuin Sankarin ja Raran tarina yhdestä näkökulmasta kerrottuna, joten tarina etenee miten etenee (jos etenee).
VastaaPoistaMuistan kyllä kuinka juttua reaaliajassa seurannut yleisö oli useampaankin otteeseen valmis heittämään lapaset tiskiin homman jumittuessa paikalleen ja kiertäessä kehää uudelleen, uudelleen ja uudelleen.
Ehkä mun seuraavassa tarinassa (ei kaksi kolmannetta? Odotan kauhun sekaisella mielenkiinnolla.) on jo fiksumpi draaman kaari ja sujuvampi eteneminen ;)