Kotona, omissa ajatuksissa.

Poissa oli ollut hyvä olla - en ehkä ollut päässyt karkuun itseäni, mutta ainakin olin saanut hieman etäisyyttä - mutta kotiin oli kiva palata.

Päätin (ja jätin itselleni mahdollisuuden pyörtää päätökseni), että Sankari saa olla se, joka palaa asiaan tapaamisen suhteen. Minä en kyselisi perään, vaikka toivoinkin, että tapaaminen hoidettaisiin päiväjärjestyksestä mahdollisimman.

Osa minusta yhä toivoi. Järki puolestaan sanoi, että tämä on nyt Finaali. Joku osa oli hämmentynyt; ensin puhuttiin, että meillä on kesä aikaa, sitten alkoikin hemmetin huopaaminen. Helpottunutkin olin; Sankarin vieressä oli hyvä nukkua, mutta koko ajan hän oli aiheuttanut myös enemmän tai vähemmän stressiä ja uskoin Finaalin vievän murheet mennessään. Osa minusta oli pettynyt; olin kai sittenkin toivonut Sankarista enemmän. Ja kaikkien tunteiden päälle, tai alle, minua pelotti vähän ja väsytti paljon.