Minun laittaessani aamuteetä kahdelle Poikanen pyysi Sankaria auttamaan junaradan rakentamisessa. Kurkistin varovasti olohuoneen puolelle Sankarin tehdessä työtä käskettyä.
Se mies taisi tosiaankin olla hauska, sillä minua hymyilytti.
Edellisenä iltana emme olleet sivunneet sanallakaan määrittelyurakkaamme. Olimme vain. Yhdessä. Rennosti. Hyväntuntuisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti