Mietittyäni tilannetta hetkisen tulin siihen tulokseen, että kaikesta huolimatta (ja kaiken vuoksi) keskustelu kasvokkain voisi kuitenkin olla hyvä idea. Vielä kertaalleen. Ettei mitään jäisi hampaisiin.
Sankarilla ei ollut mitään sitä vastaan.
Sinä iltana puhuttiin paljon. Puhuttiin ylpeydestä, valtavista tunteista, ihan kivuudesta, epämääräisestä kommunikaatiosta, ajanhaaskauksesta ja olemattomista agendoista. Mahdollisuuksista. Haluista. Puhuttiin siitä mitä nyt. Puhuttiin vaihtoehdoista. Parvekkeesta ja papista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti