21.3.2010

Nyt

Minä osaan kävellä. Se on paljon, sillä joskus jalat eivät kanna sen vertaa, että pystyisi seisomaan.

Ja jonakin päivänä minä juoksen. Juoksen taas niin lujaa etten kuule muuta kuin oman hengitykseni. Ja sydämeni lyönnit, jotka kertovat että elän.

Jonakin päivänä minä juoksen, taas, vaikka päin seinää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti