Kertaavaa analyysia

Sankari sanoi kerran, että minuun voisi vaikka ihastua, teoriassa. Sittemmin hän sanoi, ettei ole minuun ihastunut, vielä.

Olen todennäköisesti tehnyt tämän ennenkin, mutta sen verran merkittäväksi ihastuminen terminä muuttui, että asia ansaitsee uudempaa analyysia. Minulle ihastuminen on jotain suhteellisen nopeasti tapahtuvaa, alkuinnostus, halu tutustua ja selvittää voisiko tämän ihmisen kanssa olla enemmänkin yhteistä. En minä ihastu erityisen usein, mutta en myöskään pidä tunnetta erityisen harvinaislaatuisena - tavalla tai toisella ihastuttavia ihmisiä kävelee vastaani silloin tällöin (nähdäkseni myös ystäviin aluksi ihastutaan, mutta ilman seksuaalista kiinnostusta).

Tunne uutta tuttavuutta kohtaan voi olla myös laimeampi: joo, tämä ihminen on ihan kiva, kyllähän tämän kanssa voi hengailla. Ihmisessä ei ole mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään erityisen kiinnostavaa.

Ja sitten ovat ne ihmiset, joitten kanssa ei syystä tai toisesta halua olla missään tekemissä.

Minä en ymmärtänyt mitä Sankari tarkoitti sillä, ettei ollut minuun ihastunut. En ymmärtänyt miksi hän halusi viettää kanssani niinkin paljon aikaa kuin vietti, jos olin vain ihan kiva, en erityisen kiinnostava. Ja miksi hän kuitenkin minun silmiini käyttäytyi kuin olisi ollut minuun ihastunut - en väitä, että olisin erityisen taitava lukemaan miesten tunteita, mutta oikeasti - jos toineen pitää viikosta ja kuukaudesta toiseen aktiivisesti yhteyttä ja nukkuu tyytyväisenä vieressä useamman yön viikossa, niin kai sillä perusteella voi jotakin kuvitella?

Lähtökohtaisesti uskoin siihen, ettei hän ollut minuun ihastunut enkä siksi halunnut itsekään tuntea liian suuria tunteita häntä kohtaan (asioista voi tehdä halutessaan vaikeita).