Minä halusin Sankarin tekevän päätöksen. Halusin hänen sanovan, ettei hän halua minua. Minä olin päättänyt olla työntämättä häntä parvekkeelta. Halusin, että hän hyppää. Se oli ainoa selvyys, jonka pystyin kuvittelemaan.
Minä olen hyvä provosoimaan. Ja jos ryhdyn johonkin, ryhdyn tosissani. Ja jos ryhdyn johonkin tosissani, yleensä pärjään. Niin nytkin.
"Hyppään parvekkeelta, se selkeyttää myös molempien ajatuksia. Hyppään siis itse, en tarvi sua tuuppaamaan."
Ja niin juttumme oli lopetettu toiseenkin kertaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti