"Sinä osoittauduit heti hyvin ristiriitaiseksi (tunnevammaiseksi siis, nyt kun termi on olemassa, en sitä sanaa heti löytänyt - ajattelin pitkään, että olet pelimies.). Toisaalta käyttäydyit ja puhuit niin kuin olisit ollut ihastunut - minä hymyilytin, olin mielessä, vaikutit siltä, että halusit viettää aikaa kanssani, koskea minuun. Kuitenkaan et ollut ihastunut."
"Jos käyttäydyin ja puhuin niin kuin olisin ollut ihastunut, olin ihastunut. En teeskennellyt mitään, en edes osaa. Sussa teki viidessä minuutissa vaikutuksen fiksuus, huumorintaju, kyky kielipeliin sekä haasteellinen, mutta kertova katse. Epäilevä, kyyninen, mutta lähtökohtaisesti hyväntahtoinen katse."
"Jos käyttäydyit ja puhuit niin kuin olisit ihastunut, olit ihastunut? Älä viitsi! Sinä sanoit aivan suorasanaisesti, ainakin pari kertaa: 'en ole ihastunut.' Jos minulle sanotaan niin, minä uskon sen, sanoi nonverbaaliviestintä sitten mitä tahansa. Ja sillä mitä sanotaan, sillä mennään."
"En osaa enkä halua näytellä. Se oli mun sanoma.
Mitä on ihastuminen? Ihastuminen on -ainakin minulle- voimakas sana, lähellä rakastumista. Tykästyinkö vain, en tiedä, samantekevää. Pakostakin tykästyin koska halusin tutustua. Miellytyin."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tätä on jännää lukea, itsellä ihan alussa mutta kuitenkin jo muutaman kuukauden jatkunut piikit pystyssä mutta kuitenkin pientä magnetisimia puolin ja toisin oleva tilanne. Pitäiskö iskeä hanskat tiskiin jo nyt? Turpaan tuli edellisessä suhteessa niin ettei yhtään viitsisi seuraavaan vuosikymmeneen satuttaa itseään, mutta sillä mentaliteetilla saa ikuisesti olla yksin.
VastaaPoistaKun kertoisit preesenssissä, niin olis helpompi kommentoida kun tuntisi että voi auttaa ja tukea sua tilanteessa. Nyt on vaan kiva lukea - kirjoitat tosi hyvin.
Kata
Kiitos Kata :)
VastaaPoistaPiikit pystyssä magneettikentällä - kuulostaapa kovin tutulta. En yleensä tyrkytä mielipiteitäni, mutta todettakoon, että itse kadun mieluummin tehtyä kuin tekemätöntä. Välillä sillä mentaliteetilla tulee kierrettyä ojanpohjat ja suot, mutta parempi niin kuin jättää elämä elämättä. Minä en halua kertoa poikasen poikasille, että mummu eli varovaisen elämän.
Blogini aikamuoto ei tosiaankaan mahdollista 'jätä se sika' -kommentointia (tai ainakaan en voi enää toteuttaa ehdotuksia), mutta näkemyksiä saa toki jälkikäteenkin esittää. Välillä yritän itsekin hihkua edesmenneelle itselleni, että ootko sä nyt oikeasti tosissasi ja ihan viisas. Mutta sainpa ainakin tarinan kerrottavaksi.