Sankari kutsui minut kylään. Koska olimme molemmat lähdössä matkoihimme ja sunnuntai-iltapäivä oli viimeinen mahdollisuutemme viettää aika yhdessä moneen päivään, otin kutsun mukisematta vastaan.
- Mä taisin olla aamulla aika sekaisin. Mä olin herätessäni ihan hämilläni, että missä sä oikein olet.
Periaatteessa vähäinen asia, pieni lause, mutta tarkemmin ajatellen varsin merkittävä. Tuntui hyvältä kuulla se.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti