Minun on vaikea kertoa järkevästi ja johdonmukaisesti tuosta ajasta ja silloisista ajatuksistani. (Kuinka voisinkaan; järki ja johdonmukaisuus olivat minusta tuolloin varsin etäällä.)
Minä halusin selkeyden tilanteeseen, halusin tietää mikä olin Sankarille vai olinko mitään. En edelleenkään ajatellut, että meidän pitäisi aloittaa vakava suhde ja luvata itsemme toisillemme loppuelämäksi, mutta kaipasin jonkinlaista varmuutta siihen, että Sankari halusi olla kanssasi siinä hetkessä. Nykyisyydessä. Minun kanssani.
Ja niin minä tein parhaani provosoidakseni hänet hyppäämään parvekkeelta.
Muuta en osannut. Muuhun en pystynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti