Deittikakkosen näin toisenkin kerran. Hän oli kivannäköinen mies, ihan fiksukin. Kerroin, etten kaipaa nyt mitään vakavaa.
Minulla on löyhän joustava moraali tietyissä asioissa (ja hyvin mustavalkoinen joissakin toisissa), mikä osaltaan vaikutti toisen tapaamisen kulkuun. Osaltaan tapahtumien kulkuun vaikutti myös halu saada vertailukohtaa Sankariin - entä jos vain kuvittelin, että siinä miehessä oli jotain erityistä.
Toisen miehen suuteleminen selkeytti mieltäni. Seksi oli ihan hyvää, jopa tyydyttävää. Mutta siitä puuttui se magneettikenttä, kipinä, veto, joka oli käsin kosketeltavissa, kun Sankari painoi käteni patjaan, katsoi minua, puri huultaan ja hengitti syvään. Siitä puuttui kaikki se mitä tunsin kun vedin Sankaria lähemmäs itseäni.
[Todettakoon vielä, että sekä Sankarille että minulle oli selvää, ettemme olleet suhteessa, jossa odotettiin toiselta uskollisuutta ja pidättäytymistä muista ihmisistä (itse asiassa, emmehän me olleet minkäänlaisessa suhteessa). Moraalini ei siis ollut eikä ole toisen luottamuksen pettämisen suhteen löyhän joustava.]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti