6.3.2010

Kun minun elämäni muuttui B-luokan elokuvaksi

En tarkkaan tiedä milloin se tapahtui, mutta niin siinä kävi. Ensin elin suhteellisen normaalia elämää ja sitten en enää elänytkään. Ajatellaanpa vaikka Melrose Placea kun se alkoi; suhteellisen normaalia porukkaa. Ja jotenkin päädyttiin tilanteeseen, jossa kaikki ovat kaikkien eksiä ja nyksiä ja suunnitteilla on lobotomia. Kuka sellaista jaksaa katsoa?

Telkkarin voi aina laittaa kiinni ja siitä voi luopua vaikka kokonaan. Mutta entäs kun oma elämä muuttuu käsittämättömäksi sotkuksi, joka on täynnä kliseitä ja epäuskottavia käänteitä? Kun oma elämä aiheuttaa myötähäpeän tunteen käsikirjoittajia kohtaan - ettekö te oikeasti pysty kirjoittamaan mitään fiksumpaa? Oletteko te nyt ihan tosissanne? Kuinka pitkä sopimus mulla on, voiko tästä produktiosta poistua kesken kauden? Missä on tuottaja? Oikeasti?

Kun katsoo itseään ulkopuolelta ja ainoa mieleen tuleva kommentti on ei helvetti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti