En uskonut peikkoihin, en sankareihin, en sammakkoprinsseihin enkä kauniisiin prinsessoihin. Olkapäälläni istui uskomattomia peikkoja, jotka kuiskailivat korviini omia totuuksiaan sankareista ja sammakkoprinsseistä. Katsoin taikapeiliin, josta näin itseni, mutta vastauksia en saanut kummaltakaan. Kurkistin kallionkielekkeen yli, katsoin vahasiipiäni. Laitoin silmäni kiinni ja pidätin hengitystäni.
Itseään ei voi tappaa hengitystä pidättämällä, sillä tajuttomuus palauttaa hengitysrefleksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti