Vaikka olinkin sanonut Vinskille - ja samalla jälleen kerran itselleni - ettemme olleet Sankarin kanssa sitoutuneet toisiimme ja että saimme huristaa niin monirattaisilla kärryillä kuin ikinä ehdimme, korpesivat Sankarin kärryt minua jossain määrin. Montako naista sillä oli? Ja millä syvyysasteilla? Olinko kummempi kuin kymmenet muut?
Enkä minä luottanut Vinskiinkään täysin. Pidin edelleen mahdollisena, että kuvio oli juoni saada minut heittämään Sankari parvekkeelta. Ja kun olisin sen tehnyt, vedettäisiin matto jalkojeni alta ja naurettaisiin maassa makaavalle.
Olin vähän surullinen, hieman peloissani, mutta päätin silti ottaa suunnan kohti uusia pettymyksiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti