Vinski otti tilanteen puheeksi. Kuvioni arveluttivat häntä. Hän ei halunnut olla kolmas pyörä. Sanoin, ettei tarkoitukseni ole leikkiä hänellä. En itsekään halua olla kakkosvaihtoehto enkä pikkukivake, joten en odota, että kukaan muukaan siihen rooliin ryhtyisi.
- Et halua olla pikkukivake? Ehkä sun pitäis joskus puhua jonkun kanssa. Kärryissä voi olla useampi kuin kolme ratasta.
- Mä sanoudun irti koko sopasta. Sä olet hyvä ihminen, toivottavasti saat asiat selvitettyä, Vinski jatkoi.
Ehkä olisi ollut parempi antaa Vinskin mennä, mutta siihen minä en pystynyt. Kerroin mitä ajattelin Sankarista, miten olin tilanteen kokenut ja kuinka sen siinä hetkessä koin. Kerroin, että minusta tuntui, että voisin pitää Vinskistä. Paljon.
- Musta ei tuntuisi hyvälle, jos meistä tulisi jotain tämän takia.
- Tämän takia? kysyin.
- Sen yhen. Tämän tilanteen. Mä haluaisin, että musta tykätään mun itseni takia.
- En minä pidä sinusta tämän tilanteen takia, vaan siitä huolimatta!
Ja niin unohdettiin puheet siitä, että Vinski poistuisi takavasemmalle. Sen sijaan lisättiin soppaan vähän tabascoa. Vinski nimittäin tarjoutui kesälomamatkaseuraksi ja minä otin tarjouksen vastaan. Eikä keitosta jätetty tältä osin hautumaan - sähköpostiini tipahti seuraavana päivänä vahvistus lennoista ja hotellista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti