31.5.2010

Yksitoista päivää eron jälkeen

Lähdimme hakemaan Vinskin kanssa lähimarketista pientä purtavaa ja vähän juotavaa. Olimme päättäneet olla kavereita ja Vinski oli tullut luokseni iltaa istumaan.

Minun lähimarkettini on myös Sankarin lähimarketti ja parkkipaikalla yritin skannata autokannan - en välttämättä halunnut törmätä mieheen juuri siellä, en juuri silloin.

- Pitää senkin olla täällä just nyt, Vinski totesi kun astuimme kauppaan sisälle.
- Missä? Kenen? Mitä?
- No Sankarin. Sen auto oli tossa.
- Oliko? Oikeastikko? [miksi minä en nähnyt sitä autoa?] Äh, minä en haluaisi nähdä sitä just nyt.

Kauppareissu menikin sitten hivuttautuen osastolta toiselle, varovasti kurkistaen aina seuraavaan hyllynväliin, koko ajan maastoutumisvalmiina.

Tunsin itseni idiootiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti