"The price of getting what you want, is getting what once you wanted."

Sankari oli siis löytänyt tunteet. Ne eivät olleet samoja tunteita kuin Valtavien Tunteiden Naiseen kohdentuneet, mutta jonkinlaisia kuitenkin.

Enkä minä tiennyt mitä tehdä. Olin varautunut heittämään miehen parvekkeelta, mutta en sitten pystynytkään siihen. Kuinka olisin voinut, kun toinen katsoi minua ja sanoi minun muuttuvan koko ajan kauniimmaksi hänen silmissään. Halusin heittää. Halusin sen miehen.

Sankari tiesi, että olin lähdössä reissuun, mutta ei sitä kenen kanssa. Eihän hän edes tiennyt, että tunsin Vinskin. Ja koska olin luvannut Vinskille olla mainitsematta häntä Sankarille, en voinut ottaa asiaa esillekään. Tilanteessa oli liikaa muuttujia. Tarvitsin aikalisän.

Sankari oli lähdössä reissuun samana päivänä, jona Vinski ja minä olimme palaamassa. Sen jälkeen menoja oli puolin ja toisin niin, ettemme seuraaviin kolmeen viikkoon ehtisi kovin helposti nähdä. Ehdotin, että miettisimme tuon ajan tilannetta emmekä kolmen viikon kuluttua tavatessamme poistuisi huoneesta ilman ratkaisua siitä oliko suuntamme eteen vai taakse.

Ehdotus sopi Sankarille ja niin ympäröin kalenteristani elokuisen tiistain.