Sankari lähti vaeltamaan muutamaksi päiväksi. Illalla puhelin soi. Siis soi, ei piipannut. Minä puhun puhelimessa lähinnä vanhempieni ja sisarusteni kanssa, muiden kanssa viestin kirjallisesti. Silloin puhelimeni kuitenkin soi eikä miesääni olemattoman langan toisessa päässä ollut sen enempää isäni kuin veljenikään. Se oli Sankari.
Puhelun jälkeen pyöritin kielelläni sanoja ja lauseita:
'Sankari on minun poikaystäväni. Miesystäväni.'
'Minä olen Sankarin tyttöystävä.'
(Olenko ihan oikeasti Sankarin tyttöystävä?)
'Me seurustelemme.'
(Me seurustelemme?)
Tuijotin kalliolta alas ja mietin joko uskaltaisin hypätä ja kokeilla siipiäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti