27.5.2010

"Oisko sitten jutteluhetki? Keskustelutunti? Kehityskeskustelu?"

kysyi Sankari. Sitten kun hän olisi syönyt.

Seuraavana aamuna oloni oli surullinen ja pettynyt. Osin helpottunutkin - enää ei tarvinnut miettiä eikä analysoida. Se oli ohi. Ensin mentiin täysillä eteen (käsijarru vain unohtui päälle), sitten täysillä taakse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti