Katkelmia, kuulumia, kulumia

Tarkoitukseni ei ollut enää jauhaa asiaa, mutta koska Sankari itse jatkoi asian käsittelyä puhelimitse kirjoitin hänelle pitkän mailin.

Sankari vastasi osanneensa odottaan postiani. Hän kuulemma tunsi tapani.


Kaksi päivää eron jälkeen:

"Kohdallasi ilmaissen itseäni epäilyttävän (epä)selvästi. En ole hukassa minkään suhteen, tiedän mitä haluan ja mitä tarvitsen. En tiedä mikä sinä lopulta olet naisiasi. Vaikeasti analysoitava ja siksikin mielenkiintoinen. Olit. Riittäisit minulle vallan hyvin jos mulla ei ois tiettyjä kokemuksia. "Riittää" on väärä ilmaisu, koska riität vallan hyvin, mutta et voi muuttua muuksi. Ja minä vaadin kohtuuttomia.

Tästä piti mainita koska näytät ymmärtäneen väärin. En ole käynyt tällaista keskustelua ennen. Ei ole ollut tunteita (lainkaan tai tässä mitassa), on vain pantu välejä poikki/viileiksi. "Tällaisia päätöksiä" oli retorinen ilmaisu, "tämä päätös" olisi oikeampi. Olet ainutkertainen, olet aina ollut. Siitä ei olekaan kysymys. Halusin ihastua sinuun. Ihastuinkin. Ymmärsin, ettei ole oikein että jatkamme. Emme jatka. On minuun ihastuttu joskus, en pidä sitä minään, haluan vain löytää onneni.

En voi olla ilmaisematta ajatuksia tai tunteita jos niitä on, siksi viestittelymme ei lopu noin vain. Sitä tarkoitin. Silti näen, että tämä tarina on loppu, sen täytyy olla. Mielenterveysseurakin sitä suosittelee. Jos jotain yllättävää tapahtusikin, se noudattaa komentoketjua: 1) Ajatukset 2) Puhuminen, itseilmaisu ja tekeminen (kriittinen massa ylittynyt) 3) Vastareaktio 4) Seuraukset, muutos tai paluu alkuun.

Me molemmat kaipaamme selkeyttä. Tehkäämme tästä selkeää, jos helppoa ei olekaan on ainakin selkeää. Sillä pärjäämme kyllä. Vahvat ihmiset, ei tartte auttaa."


Kuusi päivää eron jälkeen:

"Jostain syystä mietin (silloin tällöin) mitä teet, miten ja minkä vuoksi. Ja ne huutelevat pikku peikot on todella kiusallisia, onneksi osaan käsitellä niitä, mulle ei huudella, liiskaan kaikki huutelijat.

En puhu ajan haaskauksesta ja sinusta samassa kappaleessa.

Kommunikaatiota tai ei, iho tunnistaa ihon ja tietää kun viihtyy, sitä ei onneksi voi huijata :)

Ei tässä menneisyyden haamuja enää metsästetä, ne on jo käsitelty. Tai sitten ovat muuttuneet nykyisyyden haamuiksi. Prosessori raksuttaa koko ajan, päivin ja öin, kyllä tästä joskus tokenee. Pakko.

Varmasti löydät ihmisen, jolle olet täydellinen ja jonka kanssa voit olla onnellinen. Minäkin ajattelin haluavani sinut, oli jo lähellä, mutta käänteispeikko huusi jotain takavasemmalta, mikä taas johti tähän ratkaisuun. Ei susta paljon huonoa sanottavaa oo. Ja jos ihminen riittää itselleen, riittää hän myös muille. (En oo ihan tunnevammainen, sun teksti aiheutti pienimuotoista liikutusta). Itse asut päässäni, vieressäsi teekuppi ja suklaapala. Oot siitä erikoinen nainen, että sussa on paljon sellaisia piirteitä, särmiä, joihin tarttua. Monessa ei oo, moni on tasainen, liiankin moni ja liiankin tasainen."


Yhdeksän päivää eron jälkeen:

"Pikkupeikkoja tulee käsiteltyä näin ilkeän, ikävän ja kyynisen luonteemme vuoksi. Sillä asenteella pärjää, näin olemme itsellemme uskotelleet.

Miksei kysymyksiin tarvitsisi vastata? Tietenkin pitää, siksi ne ovat kysymyksiä, eivät toteamuksia. Olikohan tämä taas sitä hennatatuoitua ylpeyttä tyyliin "ei mua kylläkään rahtuakaan kiinnosta, mutta kerro nyt jos sattuu huvittamaan..."? :D

Kysyit joskus haluaisinko sen naisen takaisin. Vastasin silloin heti, että en. Niin vastaan nytkin. En missään nimessä ottaisi, jotain itsesuojeluvaistostani on vielä jäljellä. Ei voi sanoa ettei sen takia, mitä hän teki minulle, vaan sen takia mitä teimme toisillemme ja muille siinä samalla, tuhoisa yhtälö. En oo ollut missään yhteyksissä vuosiin. Tämä homma on katsottu loppuun jo kauan sitten.

Minulla on vahva käsitys siitä, mistä onni tulee. Vahva onni, vahva pettymys, väkevä elämä. En etsi toisintoa, toisintoja ei ole, menneessä ei voi elää.

Nähkäämme jos haluamme. Mun puolesta kyllä. Ei nyt, myöhemmin. Eikä täällä, vaan jossain toisaalla. Täällä, toisaalla? Näin puhui Zarathustra.

Nähdäkseni me ei olla eletty siihen malliin etteikö voitas nähdä joko suunnitellusti tai spontaanisti."

[Olin omassa viestissäni pohtinut ääneen, että ehkä meidän pitäisi vielä jossain vaiheessa nähdä ja jutella silmätysten asiat läpi. Joskus vähän myöhemmin.]