Ensimmäistä kertaa ikinä minun kelloni soi ennen kuin Sankarin. Ei Sankarikaan osannut pitkäksi aikaa jäädä sänkyyn makaamaan ilman minua, vaan nousi hänkin.
- Hyvää matkaa. Pidä itsesi hengissä.
- Pidän. Sinä myös.
- Nähdään.
Sankari halasi minua lujasti. Me emme ehkä osanneet puhua sanoilla, mutta sanattomuuden me hallitsimme hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti