Päätös

Jälleennäkeminen sai minut hymyilymään, Sankarin vieressä oli hyvä nukkua. Se ei kuitenkaan riittänyt; olin kyllästynyt analysoimaan, pähkäilemään, pohtimaan ja säätämään. Olin päättänyt, ettei huoneistosta poistuttaisi ennen kuin meillä olisi etenemissuunnitelma. Ihan sama kumpaan suuntaan menisimme, kunhan menisimme jonnekin.

Koska osapuolet olivat ketkä olivat, päätöksentekoa vetkutettiin ansiokkaasti aamuun saakka:

- Meidän pitäisi nyt ihan oikeasti päättää aletaanko me millekään, sanoin kun Sankari kiskoi kenkiä jalkaansa.
- Nytkö?
- No nyt.

[hiljaisuus]

- Aletaan. Kattelaan.

Ja niin meistä tuli seurusteleva pari.